Kaaos on jees

Kuta enemmälti asiaan perehdyn, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä seikasta, jotta ihmiselämää säätelee arkirutiinien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ynnä perhe- ja parisuhteiden sijasta jokin paljon yksinkertaisempi voima. Tuon voiman vaikutuksesta jokainen yrittää epätoivon vimmalla järjestää asioita parempaan suuntaan ja verta pierren toimittaa arkiset askareensa kunnialla, mutta hah. Ei käy yrittäminen pitemmän päälle. Kaaos tulee ja ottaa voiton kotiin. Niin on säädetty ja niin on oleva. Turha siinä on rimpuilla, kuin kala verkossa, niin. Jos onnistut kolme päivää olemaan hyvä mies vaimokkeellesi, niin neljäntenä tulee takkiin tuplasti. Jos luulit päässeesi viinasta eroon, niin kohta on absinttipullon pohja näkyvissä taas. Kuten nyt. Turha tätä on viinan syyksi laittaa. Se on KAAOKSEN syytä. Se on luonnonlaki, jota vastaan on turha potkia. Joten: antaa mennä taas. eipähän ole ensimmäinen kerta.

Postpåsk tai jotakin sinnepäin

Peäsiäinen on sitten ohi. Ylösnousemus tapahtui sitten ainakin kahdella taholla, ellei peräti kolmella. Mersu kävi mutkan pohjoisessa ja minä olen jälleen elävien kirjoissa, ainakin fyysisesti. Pukkaa jopa luovaa oloa. Mitähän sitä tekis? Jois vaikka kaljan, sen teenkin heti. Ahh! Jopa, jopas maistuu makealta lappari suussa. Taidankin jatkaa kirjoittamista vasta aamulla.

Tasotuksen tasottelu

Kamalaa tämä kamala olo. Jos ja kun on viikon ryypänny, ei oo ees mukavaa korjata oloa viinalla. Siitähän oli jo tieto, ettei Absintilla kannata oloa korjata, mutta kun tänäänkin vain lonkerolla ja vodkalla... Huomenna alkaa selvä elämä. Kajjjaaniin mämmiä syömään ja Ainon kans leikkimään. Huomenna elämä voittaa. Kenkää tuli duunista. Sou faking not. Niin kävi Bukowskillekin ja niin tulee käymään monelle muullekin. Mullekin. Kuitenkin pystyssä kaiken aikaa. Pääsiäisen jälkeen etsin uuden duunin, entistä ehomman, krähhähähähä... voiko olla ehompaa työtä kuin Keskon jakokuskin homma? Epäilen.

Yhestoista huhtikuuta taas

Vittu kun ahistaa. Timpan (nimi muutettu) kans oltiin viihteellä eilen. meni överiksi. Olo on kuin osuuskaupan hevosella, eli verrannollisen kehno. Kalliossa kierreltiin baareja ja Oivassa laulettiin karaokea. Voi saatana! Hävettää. Miten lienee Timpan laita? Silläkin tuli naarmu poskeen kun kaatuili jossain liittotalon kulmilla, jos oikein muistan. Muistin varaan lasketaan yleensäkin ehkä liikaa. Onhan se kuitenkin vain jonkinlainen biokemiallinen sähköjotakinblaablaajuttu, jonka varaan ei minun ainakaan kannata luottaa liikaa. ---Illalla: Jumbossa piti käyä muka ostoksilla. Ei löytynyt hyödykkeitä, joita mentiin ostamaan. Eipä ole osuuskaupan hevosen olo tai elämä kovinkaan kehuttava, jos se on samanlainen kuin mulla. En enää ikinä juo viinaa. Olen tasoitellut oloa koko päivän. Timpan luona käytiin kahvilla ja hakemassa yksi artikkeli, josta en tässä mainitse sen enempää. Timpan poski oli komea. Hehhetiheh. Poika alkaa oppimaan, tai sittten ei. Nou boonus. huomiseen.

Huhtikuun yhestoista vuonna kakstuhattakuus

Niinpä minäkin siis julkaisen ajatuksiani kaikille luettavaksi. Mitä tämä kertoo minusta? Ei yhtään mitään.