Ikkoriraasoli

Hohhoijaa. Olinpa unohtanut kokonaan tämän jutun. Äsken muistui mieleen, kun muistelin, olinko unohtanut jonkun jutun, jonka olin aiemmin muistanut. On taasen se aika vuodesta, jolloin henkilön mieli ja kroppakin halajaa itäsuomeen, Joensuuhun. Ilosaarirokkiin. Huomenna lähdetään Mikko Kupiaisenmikon autolla sinne kunhan Mikko on ensin käynyt suihkussa. Vettä on luvassa taivaalta, mutta kuten eräs huomattava Arto Paasilinnakin muistaakseni jossain kirjassaan sanoi: "Sen minkä kesä kastelee, Dry Vodka kuivaa". Tämä kertonee kaiken oleellisen tulevasta viikonlopusta.

Pakkauspäivä

Joopa joo. Pitihän tänne yksi kuvakin asentaa. Pakkailla pitäis kamoja ja sit iltapäivällä lähteä Kajaaniin ajelemaan. Kyllä vetää vakavaksi henkilön se. Nyt tuntuu oikeastaan ensi kertaa siltä, että ollaan pysyvästi muuttamassa Kajaaniin. Toivottavasti näin onkin. Selvää kautta olen aloittelemassa tässä. Kolmas päivä tipatta on nyt menossa. Se on rankkaa olla tipatonna kun on koko kesän tissutellut päivittäin. Mut kesä on ohi ja niin täytyy juopottelunkin vähentyä, jos ei sit ihan rappiolle aio heittäytyä.

9-11-2006

Huh. Onpas kesä mennyt nopeasti. Kolme ja puoli kuukautta sitten tännekin viimeksi kirjoittelin. Tulin Sarin kans käymään Helsingissä pariksi päiväksi. Kesä meni remonttia tehdessä (lue: juopotellessa) ja kalastellessa (ks.edellinen) ja löhötessä. Niin sitä on vuosia taas vierähtänyt siitäkin veeteesee iskusta. Viisikö niitä jo meni? Niin kai. Mitä sen pömilän tilalle on rakennettu, vai onko mitään? Niin, kalansaaliskin on tänä kesänä ollut jossain suhteessa vesillä vietettyyn aikaan. Haukea ja Kuhaa on Nuasjärvestä noussut kiitettävään tahtiin, enimmäkseen tosin kesäkuussa. Heinä- ja elokuu olivat hiljaisempia. Suurimmat kalat olivat pari nelikiloista haukea, joista toisen sai Sari ja hieno kultakylkinen 2900g Kuha, joka sekin oli Sarin pyytämä. Asuntovaunussa ollaan asusteltu enimmäkseen ja täytyy todeta, että se ostos oli kannattava. Mukava on ollut asustella siinä. Muutama päivä sitten värkkäsin Primus-lämmittimen kuntoon kun alkaa ilmat jäähtyä ja alkaa olla lämmitykselle käyttöä. Vois kai siinä vaikka ympäri vuoden asua nyt kun lämmityskin pelaa.

Böhém-jälkeläisiäkin on ilmestynyt lisää, viimeksi Millalle ja Villelle. On se hienoa. Taitaa niitä jälkeläisiä olla nyt jo seitsemän. Laskinkohan oikein? Kolme plus kaks plus yks plus yks, kyllä. Melkoinen lauma jos samaan tilaan laitettais kaikki...

Minä lähden pohjoiskarjalaakin pohjoisemmaksi

On taas jälleen kerran aika nousta ja lähteä, kohdata Kajaani kallehin... Sarin kanssa pakataan kimpsut ja kampsut (mitä ne sitten lieneekään) ja suunnataan kohti kotikaupunkia siinä toivossa että molemmille ennen pitkää tarjoutuisi tilaisuus töihin ja siedettävään elintasoon. Mulle on jo tiedossa töitä noin puoleksi vuodeksi, Sarillekin ehkä vakituinen työ lohkeaa, mitään varmuutta ei kuitenkaan vielä ole. Olkoon tämä viimeinen kerta kun Kajaaniin muutan, jatkossa haluan asua siellä pysyvästi.

Misantropiaa tuutin täydeltä (vielä kerran)

Kun nyt on vielä käytössä tällainen hyödyke kuin tietokone, niin ajattelin vielä kirjata ylös tärkeimmät asiat, jotka minussa saavat aikaan ihmisvihaa.

1. Citroen C5- kuljettajat: (Yleensä) ajavat työsuhdeautolla leuka pystyssä täysin muista piittaamatta. Puku ja kravatti on ojennuksessa, partakin ajettu, mutta vittu kun minä vihaan niitä.

2. BMW 3- kuljettajat: (Melkein aina) valkoinen pipo päässä ja kaasu pohjassa. Kuskin penkki äärimmäisessä takakenossa ja tsiljoonan tuuman vanteet alla, pakoputkesta puhumattakaan. Onneksi juustohöylätyyppiset takaspoilerit ovat jo jäämässä pois muodista, mutta vittu että minä vihaan niitäkin.

3. Television (melkein kaikki) ohjelmat: Onko verenpaineeni todella niin alhainen, vai miksi sitä kuitenkin pitää joskus avata toosa? Noora menee naimisiin unelmakämpässä Robinson-Idolin kanssa tanssien tähtien kera, mutta vaihtaa siippaa unelmien poikamiestyttöön... Voi helevetti!

4. Lisäksi suurin osa minulle tuntemattomista ihmisistä kaupassa, liikenteessä, baarissa, pyykkituvalla, radiossa, poliisilaitoksella, Lidlissä ja töissä, joita minulla ei enää onneksi ole.

Siinä tärkeimmät, vaikka ketä kiinnostaa? Ei minua ainakaan.

Kaaos on jees

Kuta enemmälti asiaan perehdyn, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä seikasta, jotta ihmiselämää säätelee arkirutiinien ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ynnä perhe- ja parisuhteiden sijasta jokin paljon yksinkertaisempi voima. Tuon voiman vaikutuksesta jokainen yrittää epätoivon vimmalla järjestää asioita parempaan suuntaan ja verta pierren toimittaa arkiset askareensa kunnialla, mutta hah. Ei käy yrittäminen pitemmän päälle. Kaaos tulee ja ottaa voiton kotiin. Niin on säädetty ja niin on oleva. Turha siinä on rimpuilla, kuin kala verkossa, niin. Jos onnistut kolme päivää olemaan hyvä mies vaimokkeellesi, niin neljäntenä tulee takkiin tuplasti. Jos luulit päässeesi viinasta eroon, niin kohta on absinttipullon pohja näkyvissä taas. Kuten nyt. Turha tätä on viinan syyksi laittaa. Se on KAAOKSEN syytä. Se on luonnonlaki, jota vastaan on turha potkia. Joten: antaa mennä taas. eipähän ole ensimmäinen kerta.

Postpåsk tai jotakin sinnepäin

Peäsiäinen on sitten ohi. Ylösnousemus tapahtui sitten ainakin kahdella taholla, ellei peräti kolmella. Mersu kävi mutkan pohjoisessa ja minä olen jälleen elävien kirjoissa, ainakin fyysisesti. Pukkaa jopa luovaa oloa. Mitähän sitä tekis? Jois vaikka kaljan, sen teenkin heti. Ahh! Jopa, jopas maistuu makealta lappari suussa. Taidankin jatkaa kirjoittamista vasta aamulla.